Ensimmäinen kosketus

On lauantai 5. tammikuuta aamunkoitteessa. Istun taksissa matkalla lentokentältä Nairobiin sijaisperheeni luokse, enkä ymmärrä miksi ihmiset juoksevat keskellä moottoritietä. En ole koskaan aiemmin ollut Afrikassa (ellei Kanariansaaria lasketa), enkä kehittyvässä maassa (jos Kiinaa tai Venäjää ei lasketa). Eivätkä ihmiset oikeastaan juokse keskellä moottoritietä, kulkevat rauhallisesti puolelta toiselle, koska noin kahdeksan kilometrin matkalla ei ole siltoja tai tunneleita jalankulkijoille. Se vaikuttaa pelottavalta, mutta siihen tottuu yllättävän nopeasti. Kuten Nairobiin ja Keniaan yleensä, hyvässä ja pahassa.

Olen ollut täällä nyt kaksi kuukautta, kerrottavaa on paljon. Tarkoitukseni on kirjoittaa vähintään kerran viikossa: Nairobista ja siitä eteenpäin. Ensi maanantaina Keniassa on yleis- ja presidentinvaalit, ja tässä kuussa pääsen käymään niin Etiopiassa kuin Sansibarilla Tansaniassa. Ennen näitä haluan kertoa miltä ensimmäiset kokemukset maistuivat. Karibu asanti hakuna matata – Tervetuloa!

Taksimatkan jälkeen olen kotona, aidatun ja vartioidun asuinalueen sisällä. Kaikkien omakotitalojen ympärillä on vielä oma muurinsa ja lukittu portti. En asu pressanlinnassa, vaan käytännössä kaikki Nairobissa asuvat näin, poislukien slummit. Kolmikerroksinen talo on laaja, pienen pihan auringossa nyrkkipyykki kuivuu nopeasti. Asun AROn (partiolaisten African Regional Office) toimiston pomon Frederic Tutu Kama-Kaman ja hänen perheensä kanssa. Fredin ja hänen vaimonsa, Mama Steffin, lisäksi perheeseen kuuluvat 4, 6 ja 7-vuotiaat lapset, kaksi ikäistäni sukulaista, kaksi kotiapulaista sekä yksi vuokralainen. Tuttuja sekä puolituttuja vieraita käy myös usein iltaisin ja viikonloppuisin.

Perhe on katolinen, ruokarukous rutiinia, vanhemmat käyvät lasten kanssa kirkossa joka sunnuntai. Olen mielenkiinnosta lähdössä huomenna mukaan kokemaan kolmetuntisen ranskankielisen messun ja ilmeisesti tervehdyskäynnille papin luokse tämän jälkeen. Frederic ja Mama Steffi ovat alun perin kotoisin Kongosta (DRC) ja osaavat ainakin ranskaa, englantia ja swahilia. Lapset ovat kansainvälisessä koulussa ja puhuvat englantia, ja ovat mielialasta riippuen joko äärimmäisen suloisia tai rasittavia, ennemmin kuitenkin suloisia. Ensimmäisten päivieni kohokohdat olivat kauppareissu sekä olohuoneessa järjestetty ehtoollisjumalanpalvelus hiljattain kuolleen serkun muistoksi.

Ensimmäisen viikonlopun jälkeen maanantaina koitti arki. AROn toimisto sijaitsee Rowallanin leirialueella metsässä. Toimistossa on yhteensä viitisentoista työntekijää, olen oman Development assistance -yksikköni kolmas osanen. Asiaa on paljon, eri maiden Afrikkalaiseen todellisuuten totuttautuminen kasvattaa välillä hymykuoppia, ja myös partiotermeihin totuttautuminen vie aikaa. Läheisimmät työkaverit Mary ja Jacques ovat kuitenkin huippuja, toimistossa on kiireistä mutta hauskaa heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

ARO vastaa yli 30 Saharan eteläpuolisen Afrikan maan partiolaisten tukemisesta, projekteista ja yhteydenpidosta. Tehtävä on haastellinen: korruptio on useissa maissa ja niiden partiotoimistoissa arkipäivää, infastruktuuri puutteellinen, välimatkat pitkiä ja matkustaminen kalliimpaa kuin Euroopassa. Kuitenkin myös paljon hyviä puolia löytyy, kuten toimivia kumppanuuksia, mahtavia tapahtumia ja todellista kehitystä. Afrikassa partio on yleensä koulupohjaista ja vahvasti rauhankasvatusta korostava suurin nuorisoliike.

Rowallanin leirialueella parasta ovat uima-allas ja apinat. Siis sellaiset joita Korkeasareessa on kaltereiden takana elää täällä täysin vapaana. Apinat arkailevat ihmisiä eli kontaktia täytyy hakea kärsivällisesti. Ikkunoita ei saa jättää auki jos lähtee huoneestaan, muuten voi hipsiä vierailijoita ruoan perässä, näin on käynyt.

Heti leirialueen ja metsän vieressä on Kibera, valtavan kokoinen hökkelislummi, jossa väitetään jopa miljoonan ihmisen asuvan. Käsittämätöntä. Joka aamu ja iltapäivä ajamme slummin pohjoispään läpi, sillä Kibera Drive on lähes ainoa tie leirialueelle. Varsinkin ensimmäinen maanantai oli rankka, ensimmäistä kertaa nähtyä slummia ei unohda. Istun Fredin vieressä ilmastoidussa autossa puvunhousuissa ja kauluspaidassa (afrikkalainen toimistopukeutuminen on meilläkin konservatiivista, paitsi casual Friday) läppäri sylissä ja katson kun paljasjalkaiset lapset tonkivat jätekasoja. Vaikka olen auttamassa, palkatta, niin oli hankala torjua jonkinlaista valkoista etuoikeutettua jälkikolonialistista melankoliaa.

Toisaalta slummiin tottuu nopeasti, eikä surkuttelu ole paras keino muutoksen edistämiseksi: Kibera on kuitenkin tavallisten ihmisten arkipäivää. Jotkut pitävät slummeja jopa jonkinlaisina innovaatiopesinä tai ponnahduslautoina keskiluokkaiseen elämäntapaan: http://fifi.voima.fi/artikkeli/2013/helmikuu/slummit-parantavat-maailmaa

On kuitenkin hyvä muistaa, että myös Kiberassa kiteytyvät monet kehityksen epäkohdat, esim. naisten oikeuksiin ja terveyteen liittyvät: http://www.hs.fi/paivanlehti/ulkomaat/Mama+Carolinan+lent%C3%A4v%C3%A4+vessa/a1362125573398

Kun päivän jälkeen palaa kotiin, on edessä vielä toinen iltapäiväruuhka. Kotimatka voi kestää mitä tahansa 15 minuutin ja kahden tunnin väliltä. Julkisesta liikenteestä ei ole apua, sillä matatut (pikkubussit) eivät osaa lentää. Ainakaan vielä.

Nairobista on hyvä päästä välillä myös pois. Kuvassa samoilen puskissa Helmikuussa. Kuva Jacques Sandrizi.

Nairobista on hyvä päästä välillä myös pois. Kuvassa samoilen puskissa Helmikuussa. Kuva Jacques Sandrizi.

ps. Keniassa pidetään nyt maanantaina yleis- ja presidentinvaalit. Kannattaa seurata hoidetaanko homma tällä kertaa ilman mellakoita ja kuolemia, jotka seurasivat edellisiä vaaleja viisi vuotta sitten.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s